Tatu selvisi ilman rangaistusta

Tästä kaikki alkoi:

Matematiikka tuotti hankaluuksia Tatulle. Ripa-isä tuki häntä varoen kuitenkin tekemästä tehtäviä Tatun puolesta. Tärkeä koe oli tulossa, ja he miettivät yhdessä valmistautumista. Tatu lupasi, että hän tekee jokaisesta tulevan kokeen aihealueesta harjoitustehtäviä. Ripalla oli vuotuinen päämiestapahtuma ja tutustuminen uusien automallien varaosiin ulkomailla juuri ennen koetta. He sopivat ennen matkaa, mitkä tehtävät Tatu tekee minäkin päivänä valmistautuakseen kokeeseen. Matkalta Ripa lähetti pari WhatsApp-viestiä, missä kertoi kuulumisia ja varmisti, että kaikki kotona sujuu hyvin. Tatu vastasi ja vakuutti kaiken olevan kunnossa.

Koetulokset tulivat. Tatu ei ensin kertonut mitään. Ripan kysyttyä asiaa pariin otteeseen Tatu valehteli, etteivät tulokset olleet vielä tulleet. Lopulta hänen oli pakko kertoa, että yksikään lasku ei ollut mennyt oikein. Ripa oli tyrmistynyt, kun katsoi koepaperia. Hän ei voinut käsittää tulosta, koska puolet tehtävistä oli täysin samanlaisia, mitä Tatun tehtäväksi sovitut harjoitustehtävät olivat. Kävi ilmi, ettei Tatu ollut tehnyt kuin yhden sovituista harjoitustehtävistä. Syyksi hän ilmoitti, että oli lätkäharkkojen jälkeen niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä niitä.

Mitä tehdä?

Ripalla oli vaikeuksia hillitä itseään. Ensin hän ei ollut uskoa tapahtunutta ollenkaan todeksi. Seuraava hänen mieleensä tullut ajatus oli, että nyt jääkiekon pelaaminen loppuu. Sitten hän mietti muita mahdollisia rangaistuksia. Tuo pitää saada loppumaan, hän ajatteli, valehtelua ja sovitun rikkomista ei voi sallia.

Näin se ratkesi:

Ripa kertoi ensin Tatulle, miltä hänestä tuntui. Hän sanoi tuntevansa itsensä petetyksi ja huijatuksi sekä miettivänsä, kuinka pystyisi luottamaan Tatun sanomisiin ja tekemisiin jatkossa. Tatu keskeytti, että hänellä oli kyllä aikomus kertoa, mutta se oli vain jäänyt. Ripa sanoi odottavansa, että Tatu tekee asiat niin kuin sovitaan. Hän sanoi ymmärtävänsä, että eteen saattaa tulla vaikeuksia ja suoranaisia esteitä, mutta silloin niistä on heti kerrottava, jotta voidaan yhdessä sopia, kuinka toimitaan. Ja olipa asia kuinka hankala tahansa, tulee olla rehellinen.

Tatu kuunteli hiljaa ja katsoi lattiaan. ”Sinulla on kaksi vaihtoehtoa”, Ripa jatkoi, ”joko lopetat jääkiekon siksi aikaa, kunnes saat matikan kuntoon, tai teet suunnitelman, kuinka saat opittua epäselvät asiat matikassa ja sovitettua jatkossa koulunkäynnin ja jääkiekon yhteen.” Tatu ilmoitti, ettei luovu jääkiekosta. Valinta oli siis tehty. ”Kerro minulle suunnitelmasi ennen seuraavia lätkäharkkoja”, sanoi Ripa. ”Mutta nehän alkavat jo kahden tunnin kuluttua”, mutisi Tatu. ”Ehdit hyvin suunnitella asian ennen harkkoja, kun aloitat nyt heti. Tee suunnitelma ja kerro se sitten minulle.”

Tatu vetäytyi huoneeseensa. Puolen tunnin kuluttua hän tuli paperi kädessään takaisin ja ojensi sen Ripalle. Siinä luki: Läksyt joka päivä heti koulun jälkeen. Matikkaa puoli tuntia joka päivä, kunnes epäselvät asiat on hoidettu kuntoon ja uusintakoe tehty. ”Hyvä on, Tatu”, sanoi Ripa, ”noin toimimalla voit sovittaa, ettet toiminut sopimamme mukaisesti. Voimmeko sopia tässä samalla, että jatkossa puolin ja toisin puhumme asiat rehellisesti niin kuin ne ovat?” ”Voidaan”, vastasi Tatu helpottuneen näköisenä.

Ripa seurasi sen verran Tatun toimintaa jatkossa, että näki suunnitelman toteutuvan. ”Jos lipsumista tapahtuu”, hän ajatteli, ”harkat odottavat, kunnes asia on korjattu.” Hän oli huojentunut, mutta aavistuksen huolissaan, mitä kaikkea lasten kanssa vielä tuleekaan vastaan.


Seuraavassa blogissa vielä pohdintaa rankaisemisesta ja arvokkaita näkökulmia, joita tuli esille saamissamme ratkaisuehdotuksissa. Suuri kiitos niistä! Ratkaisuehdotuksia oli vaikea laittaa mihinkään järjestykseen, joten lähetimme lupaamamme kirjan mielestämme eniten tuota Ripan toimintaa muistuttavan ehdotuksen tekijälle. Siitäkin lisää seuraavassa blogissa.

Apua vanhemmille

Kommentointi on suljettu.