Moni varmaankin miettii edessä olevia opiskeluvalintoja. Joillekin suunta on selvä (erään tutkimuksen mukaan n. 20%:lle), mutta tyypillisesti suurin osa opiskelijoista ei ole ollenkaan varma, kuinka ja millä perusteella olisi parasta tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja.
Epäröinti on ymmärrettävää, sillä valinnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet huimasti ja päätöksenteko käy työstä. Päätöksen jälkeenkin saattaa helposti jäädä miettimään, oliko tulos paras mahdollinen ja olisiko sittenkin kannattanut valita toisin.
Tuskaa voi helpottaa hyväksymällä seuraavat asiat:
- ei ole olemassa yhtä oikeaa ihanneuraa, vaan useita sopivia
- töiden sopivuutta itselle ei voi varmasti tietää etukäteen kokeilematta
- erikoistuminen yhdelle alalle ei ole ainoa vaihtoehto
- on mahdollista tehdä useampia töitä ja viikottainen työaika eri töille voi olla lyhytkin
- työn saattaa pystyä luomaan itse, jos valmista sopivaa ei löydy
Kuinka sitten eteenpäin?
Valmiiden ammattivaihtoehtojen sijasta voisi olla hyvä ensin miettiä, minkälaisesta tekemisestä pitää tekemisen itsensä vuoksi. Vauhtia voi ottaa vaikkapa tähänastisesta opiskelusta, harrastuksista ja tehdyistä töistä. Minkälaiset tekemiset niissä ovat tuntuneet itselle sopivilta? Minkälaisessa ympäristössä ja minkälaisten ihmisten kanssa on ollut hauska tehdä hommia? Mikä on innostanut, potkaissut liikkeelle? Missä olet hyvä? Minkälaisista asioista muut ovat kehuneet sinua? Tällaisista oman itsen tunnistamiseen liittyvistä kysymyksistä pääsee lähestymään työhön liittyviä arvoja, asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä.
Kun tiedät, mikä itsellesi on tärkeätä, on helpompi ruveta miettimään erilaisia tulevaisuuksia. Tässä kannattaa pyytää ideointiapua muiltakin. Kun kerrot erilaista elämänkokemusta omaaville ihmisille mielipuuhistasi ja työn tekemiseen liittyvistä arvoistasi, saatat saada ideoita, joita et ikinä itse olisi tullut keksineeksi. Tärkeää on miettiä myös ympäristön tarpeita. Mitä nyt ja lähitulevaisuudessa ihmiset ja organisaatiot tarvitsevat? Tietolähteenä toimivat hyvin esimerkiksi keskustelut ihmisten kanssa, sanomalehdet sekä radio- ja tv-ohjelmat.
Edellä olleiden kysymysten jälkeen on helpompi listata töitä, jotka tuntuvat jollakin tavalla houkuttelevilta. Huomaa, ettei niiden tarvitse olla mitään perinteisiä ammatteja, vaan itse ideoidut tavat hankkia elantoa ovat myös mahdollisia. Kun listalla on kymmenkunta ehdokasta, ne voi laittaa kiinnostuksen mukaiseen järjestykseen ja ruveta ideoimaan, kuinka lähteä selvittämään niiden soveltuvuutta tarkemmin.
Missä kiinnostavaa työtä voisi kokeilla? Voisiko jotain ammattilaista seurata hänen työskennellessään ja haastatella häntä? Löytyisikö asiaan liittyviä videoita tai kirjoituksia? Missä kaikkialla olisi mahdollista oppia työhön liittyviä asioita? Jos aikaa päätöksentekoon on vähän, kokeileminen tai työskentelyn seuraaminen kannattaa siirtää päätöksen jälkeiseen aikaan ja keskittyä lisätiedon hankkimiseen nopeammilla tavoilla.
Päätöksen jälkeen älä unohda muitakaan vaihtoehtoja, vaan hyödynnä jatkuvasti tilaisuuksia oppia niistäkin lisää. Emme todellakaan elä enää yhden työuran maailmassa.
Onnea valitsemillesi suunnille!