kohtaaminen

Minä itse!

Muistatko vielä ne kerrat, kun kiukustuneena tiuskaisit äidillesi tai isällesi nuo kaksi sanaa? Sydänjuuria myöten loukattuna potkaisit juuri puetut kengät toiselle puolelle eteistä, riisuit vielä sukatkin jalasta ja heitit ne perään. Kuulit ehkä vierestäsi syvän huokauksen ja näit kelloa katsovan aikuisen. Osasit jo pukea, mutta vanhempiesi mielestä se kesti ikuisuuden. Entä nyt aikuisena, kun kukaan

Minä itse! Read More »

Sarjakuvan voima

Tässä on ensimmäinen sarjakuvamme syksyltä 2015: (voit klikata sen isommaksi) Kuvasimme siinä arjen kohtaamisen, jossa isä antaa taitavasti uuden näkökulman lasta harmittavaan tilanteeseen. Useimmat meistä vanhemmista määrittelevät täysin automaattisesti tällä tavalla tilanteita uudelleen. Tyypillisesti ehdotamme jollakin tokaisulla lapselle vaihtoehtoista tapaa nähdä harmia tuottanut asia. Kasvojen ilmeen muuttuminen sitten paljastaa, hyväksytäänkö uusi näkökulma vai ei. Arkisten

Sarjakuvan voima Read More »

Kesätekemisen etsiskelyä II

Tapahtunut edellisessä osassa: Susa mietti mitä tekisi, kun ei ollut onnistunut saamaan kesätöitä. Hänen äitinsä Sofi ehdotti kävelylenkkiä. Kävelyllä Susa rupesi Sofin ehdotuksesta tunnistamaan erilaisia tarpeita, mitä ympäristössä näkyi. Edellisen osan näet tästä. Kuvitus: Katariina Hirvonen Käsikirjoitus: Lauri Jäntti Ripan, Sofin, Susan ja Tatun tekemisistä ilmestyy kirja syksyllä. Tästä lisää elokuussa.

Kesätekemisen etsiskelyä II Read More »

Hyödynnä asiantuntemus

Joudumme vanhempina aina välillä arvioimaan ja antamaan palautetta, vaikkemme edes välttämättä haluaisi. Tilanteetkin saattavat tulla yllättäen. Mutta miksemme hyödyntäisi asiantuntijaa, asianomaista itseään… Aikaisemmin Ripa-isä esitti aika räväkästi oman näkemyksensä, kuinka lasten tulee toimia. Naapuritkin sen silloin tällöin kuulivat. Nykyään hän ottaa rauhallisemmin ja on ruvennut kyselemään ja kuuntelemaan enemmän. Jos joku ulkopuolinen tutkisi tarkemmin Ripan

Hyödynnä asiantuntemus Read More »

Isän ratkaisu

Meidät vanhemmat tempaistaan aina välillä karuun arkeen. Ja yleensä silloin, kun paljon mieluummin tekisimme jotakin muuta. Ripa-isä oli päässyt rankan työpäivän jälkeen mielipuuhaansa ja olisi aika lailla liioiteltua sanoa, että Susa-tyttären ongelmaan perehtyminen innosti häntä. Julkaisukelvotonta ensimmäistä ajatusta Ripa ei sanonut ääneen. Seuraavaksi hän mietti, josko hänen vaimonsa Sofi voisi hoitaa asian, koska tämä on

Isän ratkaisu Read More »

Paras lahja lapselle

Kävelin eräänä iltana melko myöhään hämärän puiston läpi. Näin edessä kulkutieni vieressä ryhmän nuoria juttelemassa juomatölkit käsissään. Tullessani kohdalle, eräs heistä irtautui joukosta ja kysyi kuka olen. Katsoin kysyjää, joka vaikutti melko selvältä ja vilpittömän kiinnostuneelta. Kerroin etunimeni ja esitin saman kysymyksen hänelle. Rupesimme juttelemaan. Huomasin, että hänellä oli tarve puhua ja aloin kuunnella. Onneksi

Paras lahja lapselle Read More »

Mitä sinulle kuuluu?

Aika yksinkertainen kysymys. Kulunutkin, voisi joku sanoa. Se ei kuitenkaan ole hassumpi tapa aloittaa tapaaminen, kohtasipa lapsen tai aikuisen. Silloin, kun tuo kysymys ei ole pelkkä kohtelias muodollisuus, se heijastaa aitoa lämpöä ja välittämistä. Se antaa toiselle mahdollisuuden olla juuri se itsensä, mikä sillä hetkellä on ja hän voi kertoa juuri siitä asiasta, mikä sillä

Mitä sinulle kuuluu? Read More »

Hyvän kohtaamisen salaisuudet

14-vuotias Pasi auttoi isäänsä remontissa ja kaatoi vahingossa naulalaatikon, jolloin kaikki naulat levisivät lattialle. Hän katsoi syyllisen näköisenä isäänsä ja syntyi seuraavanlainen keskustelu: Pasi: Nonni, oon varsinainen kömpelys. Isä: Noin ei sanota, kun naulat leviävät lattialle. Pasi: Mitä sitte sanotaan? Isä: Sanotaan, naulat levisivät, poimin ne takaisin laatikkoon. Pasi: Ihan noin vaan? Isä: Ihan noin

Hyvän kohtaamisen salaisuudet Read More »