Opiskelun tarkoitus? Elämän tarkoitus?

William Damon kollegoineen teki  vuosina 2003–2006 1200:lle 12-26 -vuotiaalle amerikkalaiselle opiskelijalle kyselyn, jossa tutkijat pyrkivät selvittämään, ovatko opiskelijat löytäneet elämälleen tarkoituksen (William Damon (2008): The Path to Purpose). Jos olivat, seuraavaksi tutkijat kysyivät missä ja kuinka, sekä tarkemmin elämän tarkoituksesta, sen merkityksestä ja millaisia valintoja kyseinen opiskelija oli sen pohjalta elämässään jo tehnyt.  Vastausten perusteella he jakoivat opiskelijat neljään ryhmään: ajelehtijoihin, haaveilijoihin, harrastelijoihin ja omistautujiin (ryhmien nimet suomennettu hyvin vapaasti).

Haaveilija

Ajelehtijat (n. 25% vastanneista) eivät ilmaisseet minkäänlaista tarkoitusta elämälleen eivätkä juuri olleet kiinnostuneita oman itsensä ulkopuolisista asioista. Elämän läpi voidaan heidän mielestään mainiosti kulkea ajelehtimalla ja jotkut näkivät sen myös hienoksi tavaksi pitää hauskaa. He saattoivat olla jonkin verran kiinnostuneita tutkinnon suorittamisesta, työn löytämisestä, hyvästä palkasta tai perheen perustamisesta, mutta nämä tavoitteet näyttivät tähtäävän vain elämästä selviämiseen mahdollisimman pienellä tuskalla ja suurella nautinnolla. He tyypillisesti mukautuvat muiden heille tekemään opinto-ohjelmaan. Pysyminen leivän syrjässä ja hauskanpito oli tärkeintä.

Haaveilijat (n. 25% vastanneista) kertoivat ajatuksia tarkoituksistaan, mutta eivät olleet tehneet juuri mitään kokeillakseen jotain käytännössä ajatustensa pohjalta. Myös suunnitelmat ajatuksien toteuttamisesta puuttuivat.

Harrastelijat (n. 30% vastanneista) tekivät asioita, jotka olivat tarkoitushakuisia, mutta tähtäin ei ollut kovin pitkällä tulevaisuudessa. He usein siirtyivät tekemisestä toiseen ilman johdonmukaista ajatusta, mitä haluavat elämässään saada aikaan. Kiinnostukset olivat epävarmoja ja ohimeneviä. He saattoivat keskittyä pääsykokeeseen jonkin ammatin kiinnostavien ominaisuuksien houkuttelemana, mutta eivät pohtineet kovinkaan perusteellisesti, millaista arkipäivän työskentely tulisi aikanaan olemaan. Tulevan työn kokonaisuus ja vaikutukset omaan elämään pidemmällä aikajänteellä jäivät hyvin vähälle huomiolle.

Omistautujat (n. 20% vastanneista) olivat löytäneet jotain merkityksellistä, jolle olivat omistautuneet. He olivat löytäneet tarkoituksen tai kutsumuksen, joka auttoi heitä tekemään johdonmukaisen tulevaisuudensuunnitelman ja innosti heitä jatkuvasti työskentelemään sen toteuttamiseksi.

Minkälaiset asiat olivat sitten johtaneet kutsumuksen löytymiseen, omistautumiseen, joka näytti johtavan sekä tyytyväisyyteen että vauhdikkaaseen  työskentelyyn?  Ja voisiko niitä jotenkin tukea esimerkiksi vanhemman ominaisuudessa? Damonin kirjasta nousee esille mm. seuraavia vihjeitä:

Omistautujat olivat tyypillisesti

  • keskustelleet ihmisten kanssa, jotka olivat kertoneet heille omista merkityksellisyyden kokemuksistaan
  • tavanneet ihmisiä, jotka ottavat heidän ideansa ja ajatuksensa todesta ja uskovat heihin
  • löytäneet tukea ensimmäisille kokeiluilleen edetä omalla polullaan
  • nähneet omistautuneiden ihmisten tekevän työtään
  • huomanneet jotain sellaista yleistä tärkeää, mille tulisi tehdä jotakin
  • löytäneet omat vahvuutensa ja keksineet niille käyttöä
  • kehittäneet omaperäisiä tapoja edetä
  • saaneet vertaistukea etsittyään samanhenkisiä ystäviä
  • edenneet yrittäjämäisellä asenteella
  • tavanneet ihmisiä, jotka ovat osanneet antaa käytännön neuvoja ajatusten toteuttamisessa
  • saaneet rohkaisua ottamaan vastaan haasteita ja sietämään riskejä
  • saaneet rohkaisua optimismiin ja tulkitsemaan kokemuksiaan toivoa herättävällä tavalla
  • löytäneet inspiroivia ideoita ja idealähteitä: ihmisiä, kirjoja, organisaatioita

Ei siis mitään ylivoimaista tai kovin kummallista. Omistautujat olivat hyvin tavallisenoloisia, mutta saaneet yhdestä tai useammasta yllämainitusta kohdasta sysäyksen kutsumuksensa löytämiseen. Yksi keskeinen yhteinen tekijä heillä kuitenkin näytti olevan:

yhteisen hyvän ja muiden ihmisten tarpeiden pohtiminen

Mikäli haluat ajelehtimista syvempää tarkoitusta elämällesi, voit aloittaa vaikkapa tarkkailemalla ympäristöäsi. Missä ikinä näet ihmisiä, jotka toimivat yhteiseksi hyväksi ja osaavat ottaa toisten ihmisten tarpeet huomioon, sieltä löydät arvokasta opastusta omalla matkallasi eteenpäin.

Kimppuun vain!

Piditkö tästä? Jaa se muillekin:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.