Jotkut ihmiset tuntuvat muistavan helposti opiskelemansa asiat. Luontaisissa taipumuksissa on tietysti eroja, mutta paljon voi myös tehdä muistamisen hyväksi omaksumalla tehokkaita opiskelutekniikoita. Kaksi erityisen tehokasta tekniikkaa ovat hajauttaminen (distributed practice) ja itsekuulustelu (practice testing). Niitä voidaan mainiosti käyttää yhdessä ja siten parantaa asioiden mieleenpalauttamista merkittävästi.

Hajauttaminen tarkoittaa tietyn kokonaisuuden opiskelun jakamista useisiin kertoihin ja huolehtimalla riittävästä aikavälistä näiden kertojen välillä. On tunnettua, että kokeeseen valmistautumisen jäädessä edelliseen iltaan, saattaa itse kokeessa muistaa riittävästi jonkinlaiseen arvosanaan. Viikon kuluttua voi sitten huomata, ettei muista lukemistaan asioista enää mitään (kuvan aikajana 1).

hajautus

Muistamista voi parantaa hajauttamalla, vaikka valmistautumisaikaa olisi vähänkin (kuvan aikajana 2). Opiskellaan koko alue vähintään kolme kertaa ja pidetään kertojen välillä mahdollisimman pitkä väli. Tutkimusten mukaan juuri toistovälin pidentäminen parantaa merkittävästi muistamista jälkeenpäin, kunhan toistojen määrä on riittävä. Kuusi toistoa näyttäisi olevan riittävä määrä hyvinkin pitkillä, jopa 30 päivään asti ulottuvilla toistoväleillä.

Paras tulos saavutetaan, kun koko mahdollinen valmistautumisaika jaetaan osiin, opiskellaan joka osassa kokonaisuus uudelleen ja pidetään osien välillä useamman päivän tauko (kuvan aikajana 3). Tämä tapa on erityisen suositeltavaa sellaisen perustiedon omaksumisessa, jota tarvitaan paljon myöhempien opintojen pohjana.

Itsekuulustelu tarkoittaa opiskellun asian kuulustelemista itseltään. Sen voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi tekemällä itselleen kysymyksiä opiskeltavasta asiasta ja vastaamalla niihin, peittämällä tekstikohtia ja selittämällä niitä omin sanoin tai vastaamalla oppimateriaalissa oleviin kysymyksiin. Tämä auttaa pohtimaan opiskeltua asiaa syvällisesti ja siten helpottaa muistamista myöhemmin.

Hajautus ja itsekuulustelu yhdessä auttavat hämmästyttävällä tavalla opiskeltavan asian omaksumista ja palauttamista mieleen myöhemmin.

Kannattaisiko kokeilla?

Aiheesta lisää: Dunlosky J., Rawson K. A., Marsh E. J., Nathan M. J., and Willingham D. T. (2013). Improving Students’ Learning With Effective Learning Techniques: Promising Directions From Cognitive and Educational Psychology. Psychological Science in the Public Interest 14(1) 4–58

Piditkö tästä? Jaa se muillekin:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.