Jarmo oli huolissaan lapsensa Peppi-Lotan koulunkäynnistä. Aikaisemmin tyttö heräsi reippaasti kouluun ja iloitsi lempiopettajansa pitämistä liikunnantunneista, teki läksyt huolellisesti ja viittasi usein. Myöhemmin Wilma-järjestelmä täyttyi muistutusviesteistä läksyjen tekemättä jättämisen vuoksi, Peppi-Lotta ei puhunut enää niin paljon liikuntatunneista kotona eikä herääminenkään luonnistunut yhtä hyvin.
Jarmo koki itsensä voimattomaksi eikä tiennyt mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Hän ajatteli lapsensa olevan masentunut tai koulukiusattu, tai ehkäpä opettajat eivät osanneet opettaa riittävän hyvin ja huomioida Peppi-Lottaa tarvittavalla tavalla. Kotona yritetty keskustelu meni alkujaan jo ihan mönkään. Lopulta Jarmo päätti soittaa koulun terveydenhoitajalle ja esitti huolensa hänelle. Isä toivoi, jospa perheen ulkopuolinen, tuttu aikuinen voisi olla hyvää jutusteluseuraa hänen tyttärelleen.
Terveydenhoitaja otti Peppi-Lotan lämpimästi vastaan ja he jutustelivat kaikesta kouluun ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Tytön tilanne valkeni pikkuhiljaa terveydenhoitajalle ja hän kehotti puhumaan asiasta kotona. Hän uskoi vahvasti tytön isän ymmärtävän.
Peppi-Lotta uskaltautui terveydenhoitajan rohkaisemana kertomaan isälleen, mikä hänen mieltään painoi: ”Isi, olet sanonut minua fiksuksi tytöksi, jolla on lahjoja. Ja että olen älykäs näin nuoreksi.” Hän piti pienen tauon ja jatkoi: ”Minä pelkään, jos epäonnistun. Ei fiksut voi epäonnistua, ja jos epäonnistuvat, niin silloin he ovat huonoja. Koulussa tuli todella paljon vaikeita asioita, kun meillä alkoi ne uudet murtolukulaskutkin, enkä minä ymmärtänyt niistä mitään. Tiesin paljastuvani huonoksi, joten ajattelin, etten edes yritä.”
Jarmo oli hämillään eikä ymmärtänyt, miten hänen antama tukensa sai aikaan Peppi-Lotassa tällaisen reaktion. Jarmo oli ajatellut kehumalla kannustavansa Peppi-Lottaa.
Kuinka sinun mielestäsi Jarmon kannattaisi toimia jatkossa?