Joskus meiltä kysytään, mitä kontekstuaalinen oppiminen tarkoittaa. Silloin olen kertonut seuraavan tarinan, joka on Jack Kornfieldin ja Christina Feldmanin kirjasta ”Soul Food”:
Isokokoinen, julman näköinen samurai kohtasi kerran pienen munkin. ”Munkki”, hän karjaisi äänellä, jota oli totuttu tottelemaan, ”kerro minulle taivaasta ja helvetistä.”
Munkki katsoi mahtavaa sotilasta ja vastasi sitten äärimmäistä halveksuntaa äänessään: ”Sinulleko kertoisin taivaasta ja helvetistä. En pystyisi opettamaan sinulle mistään mitään. Olet likainen. Haiset. Miekkasi terä on ruosteessa. Olet kiusaannuttava häpeä koko samuraiden säädylle. Häivy silmistäni. En voi sietää sinua.”
Samurai hirmustui. Hän vapisi ja tuli punaiseksi kasvoiltaan. Sanattomana raivosta hän veti miekkansa esiin, kohotti sen munkin pään päälle ja valmistautui lyömään tämän kuoliaaksi.
”Tuo on helvetti”, sanoi munkki pehmeästi.
Samurain liike pysähtyi. Hän oli tyrmistynyt. Mikä laupeus. Tämä pieni mies oli valmis uhraamaan henkensä näyttääkseen hänelle helvetin. Samurai laski hitaasti miekkansa. Hänen mielensä täyttyi kiitollisuudella, ja äkkiä hän oli täysin rauhallinen.
”Tuo on taivas”, munkki sanoi pehmeästi.
