Sami sai kokeesta viitosen. Hänen äitinsä uskoo vahvasti, että Sami pystyy kyllä, kun yrittää. Siksi äidin ajatukset ohjautuvat automaattisesti miettimään, kuinka Sami on aikaisemmin onnistunut ja kuinka hän silloin toimi. Jos äidillä olisi uskomus, että Sami ei pärjää koulussa, hänen ajatuksensa ohjautuisivat helposti löytämään aikaisempia epäonnistumisia vahvistamaan alkuperäistä uskomusta. Nämä ovat tilanteita, joista voi helposti käynnistyä joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Tietyn suuntainen uskomus ohjaa havaintojamme etsimään lisävahvistusta tälle uskomukselle.
Kirjassa Murkkumotivaation avaimet Ripa toteaa kakkosluvun alussa: ”Mitä ajattelet lapsestasi ja itsestäsi, näkyy käytöksessäsi tavalla, jota on vaikea itse huomata.”
Ajatuksilla on merkitystä. Ne saavat aikaan erilaisia tunteita ja näkyvät omassa käyttäytymisessämme. Vaikutuksia voi kokeilla tarkkailemalla ajatuksia ja niiden herättämiä tunteita. Jos joku ei oikein tunnu hyvältä, tiedosta, kuinka siitä asiasta ajattelet. Jos pystyt rauhoittumaan hetkeksi, voit pohtia vaihtoehtoisia tapoja ajatella asiasta. Näistä vaihtoehdoista saattaa joku olla aivan yhtä totta kuin alkuperäinen ajatus, mutta ohjaa käyttäytymistäsi rakentavampaan suuntaan.
”Nuoret, kuten lapsetkin, tarvitsevat sitä, että heistä pidetään. Jos nuorista ei pidetä, voidaan unohtaa vaatimukset siitä, että he käyttäytyisivät hyvin. Pitäminen ei vielä riitä, mutta se on ehdoton edellytys nuorten kehitykselle.” (Aalberg & Siimes: Lapsesta aikuiseksi)
Asioilla on useita puolia, ei ole vain yhtä totuutta. Voimme valita, minkälaisia puolia näemme ja antaa sitten niiden heijastua käytökseemme. Saatamme jopa pystyä käynnistämään positiivisia kierteitä uskomalla ensin hyvää ja katsomalla, kuinka havaintomme ohjautuu etsimään tätä uskomusta tukevia asioita. Se ei tarkoita negatiivisten asioiden muuttamista väkisin positiiviseksi, vaan vaihtoehtojen tutkimista ja harmaasävyjen lisäämistä mustavalkoiseen ajatteluun.
Toimintaamme ja ajatteluamme rajoittavia uskomuksia on hyödyllistä oppia tunnistamaan. Rajoittavasta uskomuksesta voi olla kysymys, kun huomaamme käyttävämme vahvaa yleistystä, esimerkiksi ”aina”, ”kaikki” tai ”ei koskaan”. Nuo ilmaisut voisi ottaa käyttöön hälytyskelloiksi, jotka kuullessamme älyämme ottaa käyttöön kyseenalaistuksen pelastustyökaluja, kysymällä esimerkiksi ”ainako”,” ihan kaikkiko”, ”eikö koskaan”. Itse kehitettyjä pakkoja ja kieltoja ”täytyy”, ”pitäisi”, ”en saa” kannattaa myös kyseenalaistaa. ”Miksi täytyy/pitäisi”, ”miksi en saa” tai ”jos se olisi mahdollista, kuinka se olisi”.
Lapsen ja nuoren käyttäytyminen näkyy meille omalla tavallaan. MEIDÄN valintamme on, mitä uskomme ja ajattelemme sen takana olevan. Vaihtoehtoja on enemmän kuin heti tulee mieleen. Ja annetaan mieluummin niiden positiivisempien uskomusten ruveta vahvistamaan itseään unohtamatta sitä, että myös rajoja tarvitaan.
